Tämä on blogikirjoitus - viimeistä kertaa

Matkan viimeiset hetket on käsillä. Viimeiset kaksi päivää ovat olleet pelkkää suurta kotimatkaa, sillä eilen alkoi puolen kahdentoista aikaan junamatka Tanskasta Tukholmaan. Aamu meni rautatieasemalla istuessa, kunnes hypättiin suoraan Tukholmaan menevään junaan. Junamatka olikin sitten kaikista tähän astisista matkoista hankalin. Pallopää luuli katsoneensa junan olevan lisämaksuton, mutta eikö mitä - junaan olisi pitänyt varata paikat. Onneksi stressin ja kolmen paikan vaihdon jälkeen saimme varattua ihan oman paikan, eikä tarvinnut junasta poistua missään vaiheessa (vaikka sekin kyllä kävi jo mielessä).

Tukholmassa ei ollut sitten mitään ennalta suunniteltua ohjelmaa tiedossa. Tarkoitus oli löytää hostelli, ruokaa ja ruveta nukkumaan. Seuraavana päivänä alkaisi sitten matka laivalla kohti kotia. Asiat eivät kuitenkaan sujuneet niin helposti. Ruotsissa näet talojen numerot menevät tuplasti per katu, eli esimerkiksi kadun toisesta päästä alkaa toiselta puolelta 1. talo, kun taas toisella puolella on talo 86. ja päinvastoin. Sen lisäksi taisipa sieltä välistä puuttua pari talonumeroa kokonaan.
k
Maittavan iltapalan ja hyvien yöunien jälkeen heräsimme pimeään yhteismajoitushuoneeseen, missä muiden ihmisten läsnäolo vaikeutti aikaista lähtöämme. Valoja ei saanut laittaa eikä ääntäkään saanut päästää ettei vaan muut heräisi. Kuitenkin pääsimme ajoissa bussiin ja laivaterminaaliin, nyt istumme laivassa. Edessä on 12 tunnin laivamatka kohti Turkua, josta saamme autokyydin Varkauteen.

Niin on matka siis lähes päätöksessään. Kuten otsikko kertoo, tämä on meidän viimeinen kirjoitus tältä matkalta. Siksi paikallaan onkin jonkinlainen matkan jälkipuinti.

Vääristä asioista on helpompi aloittaa.

• Trangia oli turha, pelkät kattilat olisivat riittäneet
• Pesuaineiden määrät olivat hieman väärin: astianpesuaine puuttui kokonaan, kun taas pyykinpesuainetta jäi noin 1 litra yli
• Turha stressailu junista ja julkisista kulkuvälineistä olisi voinut jäädä vähemmälle, kaikki kääntyy kuitenkin aina parhain päin
• Ensi kerralla ostamme suoraan 30 päivän lipun. 10/22 aiheutti stressiä matka päivistä, ja ei jättänyt yllättäville kaupunkireissuille yhtään tilaa.
• Makuupussit olivat turhia. Ensi kerralla lakanat mukaan. Sillä tavalla olisimme säästäneet noin 15 e (50 tanskan kruunua ja 50 ruotsin kruunua) per nenä.

Hyviä puoliakin, uskokaa pois, löytyy kyllä.

• Rahaa oli sopivasti, vähän enemmän kuin pelkkä välttämätön, minkä vuoksi ei tarvinnut kitsastella ruoassa.
• Purkkiruoat ja omat ruokailuvälineet olivat fiksu veto. Ne pelastivat meidät useaan kertaan.
• Kannatti suunnitella osa matkaa etukäteen, koska se helpotti hostellien saamista. Kuitenkin aina sattuu jotain odottamatonta ja saattaa käydä niin, että junan myöhästymiset aiheuttivat yllättävän yöpymisen paikkaan, joka oli ehkä tarkoitus vain ohittaa (Calais). Siksi oli myös hyvä, ettei koko matkaa suunniteltu ennalta.
• Oli hyvä ettei päivät olleet pelkästään täynnä nähtävyyksien katsomista ja paikasta A paikkaan B juoksua. Hidas päivätahti ja jopa pelkät laiskottelupäivät olivat juuri sitä mitä molemmat halusimme.

Kokonaisuudessaan matka oli onnistunut. Alku odotuksista huolimatta matkamme oli lomamatka eikä stressiä ollut haitaksi asti. Ajattelimme lähteä joskus toiselle kierrokselle, mikä kertoo aika paljon omista tuntemuksistamme.

Mutta nyt, kiitos kaikille lukijoille ja seuraajille, blogin kirjoittaminen loppuu tähän. Nimikirjoituksia jaetaan huomenna kotiin saavuttuamme. Nyt menemme nauttimaan laivan antimista. Kiitos ja näkemiin.

-Pallopää ja MaailmanNapa

Kummallisuuksia

Aloitimme päivän Ripley's  believe it or not -museolla. Pallopää jäi lyhyeksi maailman pisimmän miehen rinnalla. Vierailtiin sitten myös kidutuskammiossa ja H. C. Andersen -museossa. Odotettiin kuulevamme tarinoista, mutta museo keskittyikin lähinnä kirjailijan elämään.

Ruuan laiton jälkeen lähdimme vaeltamaan kohti Christianiaa. Kävellen mentiin vaikka Pallopää olisikin bussin halunnut ottaa. Kovasti karttaan keskittyneenä Pallopää sitten käveli päin liikennemerkkiä. Ei vammoja tällä kertaa. Asiaan liittyen voisi huomauttaa, että viilto sormessa on parantunut ja näyttää siltä, että mitään arpia ei jää.

Christiania oli hyvin erikoinen paikkaa ja tiettyjä kasveja kasvatettiinkin kaupan pihalla. Kuvaushan muurien sisäpuolella oli ehdottomasti kiellettyä. Hieman sääntöjä rikottiin, kun otettiin kuva ulos vievästä kyltistä.

Sitten alkoikin hulvaton matka kohti Pientä merenneitoa - bussilla tällä kertaa. Bussi ei kuitenkaan vienyt perille saakka, joten saatiin myös vähän kävellä puistossa ja jonkun (varmaan) linnan pihalla.

Ja jos jotakuta kiinnostaa niin oli siellä sellainen pytinkikin.

Katseltiin siinä hetki merenneitoa ja käveltiin takaisin bussipysäkille. Kaupunki nähty, vaikka joka paikassa olevat tietyöt yrittikin vaikeuttaa matkaa kovasti.

Huomenna on lähtöpäivä, mutta tällä kertaa juna lähtee sen verran myöhään, että keretään syömään aamupala!!

Magdeburgin tekemättömyydestä matkustuspäivän hulinaan

Pitkästä aikaa taas blogikirjoitus, edellisestä on aikaa jaksamisen ja nettiyhteyksien huonouden/puuttumisen takia.

Nyt ollaan jo Kööpenhaminassa, vaikkakaan tänne ei suoraan Wienistä päädytty. Ensin kävimme kolmen yön reissun Magdeburgissa, joka oli todella pieni paikka. Siis tekemiseltään, kooltaan se oli vähän liiankin iso, sillä meidän City Inn Magdeburg -hostelli sijaitsi 2 ratikan ja bussin vaihdon päässä lentokentän vieressä, jonka takia aloimmekin kutsumaan sitä oikeammin City Out Magdeburgiksi. Kahden kokonaisen päivän aikana söimme paljon Atrian einestyylistä ruokaa jostain hostellin automaatista, kävimme elokuvateatterissa katsomassa saksaksi dubatun Snow White and The Huntsman -elokuvan ja teimme ostoksia. Enimmäkseen aika meni lekotellessa ja levähtäessä, vaikka stressiä kasvatti ainakin allekirjoittaneelle huoneen telkkarin ja internet-yhteyden yhteistyökielteisyys. Jäipä pari europeliä katsomatta, vaikka kerrankin oli aikaa...

City inn Magdeburg tosiaan...

Pelastava enkeli, kun saavuttiin hostellille

Tänään lähdimme Magdeburgista sitten pois, kommelluksien kera. Edellisenä iltana laitettiin hieman aikaisempi aamuherätys (kello 3.56), että kerkiäisimme sieltä perältä 6:lta lähtevään junaan. Se tarkoitti, että piti ottaa 5.11 lähtevä bussi, joka vie juuri ja juuri oikeaan aikaan ratikkapysäkin viereen, joka vie keskusrautatieasemalle. No eikö siinä käy niin, että emme osanneet hypätä oikealla pysäkillä pois, vaan menimme yhden liian pitkälle. Sen vuoksi, vaikka kovasti juosten yritimme, emme ehtineet ratikkaan numero 3, joka oli ainoa suoraan asemalle menevä ratikka, jolla kerkiäisimme ajoissa.Onneksi samalta pysäkiltä myös numero 9 vei aseman lähelle (n. 800 m päähän) sopivaan aikaan, joten ehdimme sittenkin junaan oikeaan aikaan.

Junamatkakaan vaan ei sujunut ongelmitta. Ensimmäinen paikallisjuna nimittäin myöhästyi juuri sen 15 minuuttia, joka oli varattu siirtymiseen Hampurin junaan. Toivon jo menettäneenä kuitenkin ulos astuessa huomasimme kolmen laiturin päässä junan, jonka kyljessä luki "Hampurg Hbf". Juna oli ilmeisesti jäänyt odottamaan myöhästynyttä junaamme, sillä 08.02 oli samalla sen lähtöaika, mutta myös se kellonlyömä, jolla me astuimme laiturille. Pistettiin siis juoksuksi, ja "entschuldigung" (anteeksi saksaksi) huutojen jälkeen ehdimme kuin ehdimmekin 08.03 Hampurin junaan. Juna lähti liikkeelle kello 08.04.

Junassa

Muuten ei ole ollut ongelmia tänään. Ollaan päästy hostelliin, saatu vaihdettua ilmeisesti rempassa ollut huone kunnolliseen, syöty Burger Kingissä, käyty Tivolissa ja paistettu iltapalakananmunat. Huomenna olisi tarkoitus lähteä katsomaan Ripley's Believe it or not -näyttely/museota ja tepastelemaan Kristianiaan. Sen lisäksi jos ruokakauppa löydetään, voimme olla itseemme tyytyväisiä. 

Vuoristorataan jonottamassa

Iso pytinki = Danhostel

Munat ja nuudelit mukana

Sitä seuraavana päivänä alkaakin sitten viimeinen matkustuspäivä interrailkortilla, 29 päivä ollaan jo illalla Turussa. Matka mennyt vähän liian nopeasti ohi, mutta ihan hyvä tulla kotiin. Mutta eikun ensi kertaan.

Maisemat vaihtuu

Viimeinen kokonainen päivä Roomassa meni Colosseumia kiertäessä. Ostettiin kuulottimet, josta englanniksi sopotettiin tietoa. Meistä kahdesta se innostuneempikin osapuoli tuli lopulta siihen tulokseen, ettei paikassa mitään ihmeellistä ollut. Historia on toki mielenkiintoinen, mutta ei siinä paljon mitään katsottavaa.

 

Sitten hypättiinkin ensimmäiseen vastaan tulevaan bussiin ja lähdettiin etsimään paikkaa, jossa syödä. Ja tietenkin juuri siihen aikaan, kun mikään paikka ei ole auki. Meitä kuitenkin onnisti ja löysimme pienen kahvilan (jossa ei selvästikään ollut varaa henkilökunnan ruokataukoihin). Vielä viimiset jäätelöt ja uima-altaalla lököttelyt.

Italiassa tulijo hyvästeltyä aurinko ja matkalla Wieniin alkoikin hervoton ukkosmyrsky. Siellä me kiidettiin Alppien läpi kaatosateessa.

Wienin hostellissa meille sanotaan, että meillä on käynyt tuuri. Kaikki hostellihuoneet on täynnä, joten emme pääse hostellihuoneeseen... meidät on siirretty hotellihuoneeseen. Meillä on nyt siis oma suihku, oma vessa ja oma TV ja kaikista tähänastisista sängyistä ehdottomasti pehmein sänky. Ensimmäinen aamu hotellilla ja tapaamme suomalaisia. Juteltiin siinä sitten vähän toistemme matkasta.

Siinä puolilta päivin otettiin suunnaksi Schönbrunnin linna, labyrintti ja eläintarha. En myönnä juosseeni labyrintissa ketään pakoon ja leikkineeni piilosta. Eläintarhasta löysin mukavia pieniä mangusteja.

Päivän aikana tuli vähän käveltyä ja matka hotellille meni melkein kontaten. Huoneessa huomattiin, että olin tuota päässyt vähän palamaan käsistä.

Aamulla palaminen olikin melkein muuttunut jo rusketukseksi. Tänään päätin kuitenkin pitää vähän parempaa huolta rasvaamisesta, ettei käryä uudestaan. Päätettiin Pallopään kanssa, että tänään ei kävellä ja hypättiin metroon. Kierreltiin isoja ja pieniä katuja ja käytiin syömässä. Tajoilija tuli iloiseksi kun vähän saksaa mongersin.

Rooman valot

Roomassa ( täällä missä yövytään) ei ole ollut ilmaista WiFiä niin ei ole tullut kirjoiteltua. Nyt ostettiin kuitenkin vuorokaudeksi nettiyhteys, jotta voidaan varata hostellit tuleviin maihin.

Marseillessa päätimme, että parasta on selvittää itse, kuinka pääsemme Ranskasta Italiaan, koska kokemuksesta ei oikein luotettu, että ranskalaiset ymmärtää tarpeeksi englantia. Omatoimisesti siis hypättiin juniin ja sattumalta kierrettiin interrail-esitteissä maisemareitiksi merkattu Välimeren rantaa pitkin menevä reitti. Maisemat todella oli hienot, vaikka alkumatka menikin vähän nukkuessa. Oikealla puolella avautui merinäköala ja vasemmalla kohosi Alpit.

Rooman rautatieasemalta lähdettiin heti kohti leirinta-aluetta ja saatiin huomata, että nyt nähdään jotain ei-niin-turisti Roomaa. Matka meni hyvin kera kylämummojen.

Leirinta-alue vaikutti heti erinomaiselta eikä ensivaikutelma ole muuttunut. Jos joku siis suunnittelee matkaa Roomaan niin Tiberiin yöksi! Ainut miinus, mitä paikasta löytyy on tosiaan se, ettei WiFi ole ilmainen, mutta lähes puolet normaalia halvempi yöpyminen, uima-allas, ilmainen bussikuljetus tramille.. korvaavat puutteen. Kovin moni ei myöskään pääse varmasti sanomaan, että näkee Roomassa täydellisesti tähtitaivaan. Molempina öinä ollaan myös saatu nousta sängystä kamalan räiskeen takia. Viime yönä paukunta jatkui turhan pitkään, joten päätimme mennä katsomaan ilotulituksia. Syytä ilotulituksiin me ei vieläkään tiedetä.

Eilen meidän suunnaton tuuri jatkui, kun istuimme bussikuljetusta odottamassa. Eräs leirinta-alueen henkilökunnasta tuli kysymään, haluaisimmeko ilmaiset liput Rooman jokea pitkin kulkevalle laivamatkalle. Todella hyvän pizzan jälkeen nousimme sitten laivaan ja kuuntelimme Rooman historiaa. Samalla saimme ilmaiseksi hankintalistalla olleet kuulokkeet. Toisaalta matka oli pienoinen pettymys huonojen maisemien takia, mutta kokemus sekin.

Laivamatkan jälkeen päätimme käydä vilkaisemassa Vatikaania, koska se sijaitsi parin askeleen päässä laivareittiä. Sisälle ei ollut jonoja, mutta sinne meno jäi, koska oltiin pukeuduttu liian kesäisesti.

 Tänään tehdään jotain ja käydään kaupassa. Seuraavan kerran kirjoitetaan varmaan Saksasta.

Kirkko kaiken yllä

Totta tosiaan, koko Marseillessa olon aikana on ollut vähän vähemmän tapahtumaa kuin aikaisemmissa kaupungeissa. Syy tähän on niin hyvä keli ja tekemisen vähyys, mikä ei kyllä kumpaakaan haittaa yhtään.

Eilen herättiin kello 8 hostellin aamupalalle, mikä oli sitä taattua halpahostellin aamupalaa: patonkia, mehua, pahaa kahvia ja muroja. Kyllä niitä söi, muttei kyllä mahaansa täyteen.

Aamupalan ja sen jälkeisen itsenäisesti suunnittelun (kuinka päästään Roomaan) jälkeen lähdimme pihalle, suihkujen ja lököttelyjen jälkeen noin kello 10, suuntana Marseillen kuuluisa Notre-Dame -kirkko, joka nousee korkealle kukkulalle avaten hienot maisemat. Sen jälkeen oli tarkoitus mennä rannalle vähän uimaan ja lököttelemään.

Matkaan lähdettiin hurjan paikallisbussikuskin kyydissä metrolle, josta sitten parin pysäkin jälkeen lähdettiin jalkapatikalla kohti kirkkoa hieman etsien. Ennen kuin edes kirkkoa näkyi, nälkä yllätti, minkä johdosta etsimme halvan ravintolan. Siihen menikin aikaa, ja kerkesimme jo aika pitkän matkaa mennä kirkkoa kohden, kunnes sellainen tuli vastaan.

Kivaa tällaisissa ranskalaisissa paikoissa on se, että siellä on hyvä tunnelma ja kun pihalla syö, kuulee katusoittajien soittavan haitarimusiikkia kuin vanhoissa elokuvissa konsanaan. Ei-niin-kivaa oli se, että kukaan ei ymmärrä englantia ravintoloissa tai yhtään missään. Yritä siinä tilata ruokaa saati sitten antaa tippiä hyvästä palvelusta.

Maittavien purilaisten jälkeen Baloon baarista lähdettiin kohti kaukana näkyvää kirkkoa. Matka olikin mielenkiintoinen, sillä kirkolle noustaan tuollaista jyrkkää ylämäkeä noin 1 km, alkaen alhaalta satamasta asti. Pohkeet saapi ainakin reeniä, ei siinä sen puoleen.

Kiva ylämäki (Notre-Dame tuo pieni neula katulampun vieressä keskellä)

Maisemat oli ihan mahtavat. Kuvat ei anna oikeutta niille, sieltä ylhäältä näkyi koko Marseillen provinssi ja pitkälle välimerelle päin. Kirkko oli ihan hieno sisältäkin päin, mutta hienompaa oli ulkopuolella kuin sisällä. Tästä voidaan kuitenkin poissulkea kahvila, jossa juttelimme vanhan rouvan kanssa, joka edes yritti puhua enklantia, kuinka hän on joskus käynyt 20 vuotta sitten pohjoisnavalla ja ostanut poron sarvet sieltä. Mukava nainen.

Tästä saa edes pienen käsityksen kuinka hienoa siellä oli

Kun maisemat oli katsottu ja noin 1 h kirjoitettu postikortteja (kiitos kovan kysynnän), lähdimme takaisin lidlin kautta hostelliin (tällä kertaa bussilla myös mäki alas) ja sielrä suoraan rannalle ottamaan välimeren aurinkoa ja heittämään talviturkki pois. 3 tunnin jälkeen lähdimme hostelliin pyykkäämään pienelle lavuaarille ja sitten syömään hostellin ala-aulaan (halpaa ja hyvää ruokaa, jauheliha pihvi ja omeletti + molempiin ranskalaiset ja vettä = alle 10 e).

Katsotaan mitä tämä päivä tuo tullessaan, tuoko mitään mielenkiintoista. Tänää olemme jo syöneet taas maittavan aamupalan ja huomanneet, että täällä olisi ollut myös pyykkikoneet... Tämän päivän ohjelma: rannalla oleskelu ja shoppailu (jipii...). Kiitos ja kuittaus.

Maa vaihtuu vaan ei kieli

Viimeinen kokonainen päivä Belgiassa meni Atomiumia ja Mini Eurooppaa kiertäessä. Atomium on ulkopuolelta ihan kiva, mutta aika turha mennä sisälle.

Mini Eurooppa sen sijaan oli aika mielenkiintoinen. Oli mukava kierrellä, kun rakennuksiin oli jaksettu lisäillä hauskoja yksityiskohtia. Turha siis enää kiertää minnekään, kun kaikki maat tuli kierrettyä parissa tunnissa. Käytiin myös Suomessa. Näkikö kukaan?

Tänä aamuna aloitettiin matka Marseilleen eli ah lämpimään Etelä-Ranskaan. Matka saatiin varattua hyvin ja hostelli odotti jo valmiina. Junamatkalla konduktööri päätti tarkistaa Pallopään lipun kesken vessareissun ja avata omatoimisesti vessan oven sen ollessa lukossa. Niin hyvä kuva ranskalaisista.

Le le le le kuuluu siis edelleen joka puolelta ja eräs nainen jopa kieltäytyi palvelemasta kun ei ranskaa osattu hänelle puhua. Suurin osa vastaan tulleista on kuitenkin ollut tosi mukavia ja yrittäneet puhua parhaansa mukaan englantia.

Pieni väsymys iski iltapäivästä, joten rantareissu jää odottamaan huomiseen.