Totta tosiaan, koko Marseillessa olon aikana on ollut vähän vähemmän tapahtumaa kuin aikaisemmissa kaupungeissa. Syy tähän on niin hyvä keli ja tekemisen vähyys, mikä ei kyllä kumpaakaan haittaa yhtään.
Eilen herättiin kello 8 hostellin aamupalalle, mikä oli sitä taattua halpahostellin aamupalaa: patonkia, mehua, pahaa kahvia ja muroja. Kyllä niitä söi, muttei kyllä mahaansa täyteen.
Aamupalan ja sen jälkeisen itsenäisesti suunnittelun (kuinka päästään Roomaan) jälkeen lähdimme pihalle, suihkujen ja lököttelyjen jälkeen noin kello 10, suuntana Marseillen kuuluisa Notre-Dame -kirkko, joka nousee korkealle kukkulalle avaten hienot maisemat. Sen jälkeen oli tarkoitus mennä rannalle vähän uimaan ja lököttelemään.
Matkaan lähdettiin hurjan paikallisbussikuskin kyydissä metrolle, josta sitten parin pysäkin jälkeen lähdettiin jalkapatikalla kohti kirkkoa hieman etsien. Ennen kuin edes kirkkoa näkyi, nälkä yllätti, minkä johdosta etsimme halvan ravintolan. Siihen menikin aikaa, ja kerkesimme jo aika pitkän matkaa mennä kirkkoa kohden, kunnes sellainen tuli vastaan.
Kivaa tällaisissa ranskalaisissa paikoissa on se, että siellä on hyvä tunnelma ja kun pihalla syö, kuulee katusoittajien soittavan haitarimusiikkia kuin vanhoissa elokuvissa konsanaan. Ei-niin-kivaa oli se, että kukaan ei ymmärrä englantia ravintoloissa tai yhtään missään. Yritä siinä tilata ruokaa saati sitten antaa tippiä hyvästä palvelusta.
Maittavien purilaisten jälkeen Baloon baarista lähdettiin kohti kaukana näkyvää kirkkoa. Matka olikin mielenkiintoinen, sillä kirkolle noustaan tuollaista jyrkkää ylämäkeä noin 1 km, alkaen alhaalta satamasta asti. Pohkeet saapi ainakin reeniä, ei siinä sen puoleen.
Kiva ylämäki (Notre-Dame tuo pieni neula katulampun vieressä keskellä)
Maisemat oli ihan mahtavat. Kuvat ei anna oikeutta niille, sieltä ylhäältä näkyi koko Marseillen provinssi ja pitkälle välimerelle päin. Kirkko oli ihan hieno sisältäkin päin, mutta hienompaa oli ulkopuolella kuin sisällä. Tästä voidaan kuitenkin poissulkea kahvila, jossa juttelimme vanhan rouvan kanssa, joka edes yritti puhua enklantia, kuinka hän on joskus käynyt 20 vuotta sitten pohjoisnavalla ja ostanut poron sarvet sieltä. Mukava nainen.
Tästä saa edes pienen käsityksen kuinka hienoa siellä oli
Kun maisemat oli katsottu ja noin 1 h kirjoitettu postikortteja (kiitos kovan kysynnän), lähdimme takaisin lidlin kautta hostelliin (tällä kertaa bussilla myös mäki alas) ja sielrä suoraan rannalle ottamaan välimeren aurinkoa ja heittämään talviturkki pois. 3 tunnin jälkeen lähdimme hostelliin pyykkäämään pienelle lavuaarille ja sitten syömään hostellin ala-aulaan (halpaa ja hyvää ruokaa, jauheliha pihvi ja omeletti + molempiin ranskalaiset ja vettä = alle 10 e).
Katsotaan mitä tämä päivä tuo tullessaan, tuoko mitään mielenkiintoista. Tänää olemme jo syöneet taas maittavan aamupalan ja huomanneet, että täällä olisi ollut myös pyykkikoneet... Tämän päivän ohjelma: rannalla oleskelu ja shoppailu (jipii...). Kiitos ja kuittaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti